Mujunen autoa hakemassa ja ensikokemukset

 

Edellisessä postauksessa mainitsin, että löysin kisavälineeni tutusta autokaupasta. Sen jälkeen aloin mietiskellä, että olen elämäni aikana ostanut auton neljästä eri autokaupasta, jos lasketaan Suomessa tehdyt autokaupat. Autokaupat ovat: AVK, Copart, SVT- vaurioajoneuvot ja joku autokauppa Seinäjoella, mitä todennäköisesti ei ole enää olemassa. Nykypäivänä iltapäivälehtien otsikot ovat täynnä klikkiotsikoita epäonnisista autokaupoista. Minulla tilanne on täysin toinen. En ole (muistaakseni) koskaan joutunut pettymään autokaupoissa! Tosin odotukset ovat näissä kaupoissa aina aika matalalla, ikinä ei tiedä mitä taas tuli ostettua.

Audi tosiaan ilmestyi myyntiin vaurioajoneuvot.fi -sivuille. Pelin henki on se, että autolla on myyntihinta, joka laskee joka päivä tietyn prosenttiosuuden ja se keneltä kantti loppuu ekana liipaisee kaupat.

Myyntikuvien perusteella nokkaan oli osunut kevyesti jotakin, joka oli jättänyt karvoja muistoksi puskuriin. Rikki oli ainakin ajovalo, etukehikko ja jotain muoviosia. Lisäksi nokkapelti oli vähän lommolla ja puskuri halki. Lisäkuvista näki, että paisuntasäiliö on täynnä, hyvä auto olisi oletusarvoisesti ajokunnossa.

Pienellä tutkailulla netistä löytyi myös vanha myynti-ilmoitus, jossa oli teksti: ”360HV Raakaa Voimaa”. Hyvä, sitähän tässä kisassa tarvitaan.

En malttanut odottaa kovinkaan montaa päivää hinnan laskemista, vaan päätin liipaista ”Sofort Kaufen” -nappulaa ja ostaa kisavälineen. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi varmaan pitänyt odotella vielä muutama päivä, mutta minkäs teet, kun kisaväline oli saatava ja en halunnut tämän ”helmen” menevän ohi suun. (Tuskin moni on niin mielenvikainen, että ostaa melkein kaksikymmentäviisivuotta vanhan edustusauton näillä pohjatiedoilla.)   

Koska auto näytti ajokuntoiselta, päätin tietenkin hakea sen ajamalla, en edes harkinnut nöyryyttävää trailerikyytiä. Siispä katsastuskonttoria kohti ja tarrakilvet reppuun. Seuraavaksi selvitin missä auto tarkalleen ottaen on ja olisiko heillä tietoa auton ajokunnosta. Kysyin voiko auton hakea ajamalla ja vastaus oli: "kyllä se periaatteessa mahdollista on". Sovin noutavani auton perjantai aamuna. 

Tämän survival -setin lisäksi mukana oli vähän öljyä ja jäähdytysnestettä, mutta niitä ei tarvittu. Itse asiassa ainoat välineet, joita kotimatkalla tarvitsin olivat aurinkolasit, ajohanskat ja tarrakilvet!

Hommasin kyydin Fustille ja siellähän se Audi minua muiden loistoyksilöiden välissä jo odottelikin. Nopeat paperityöt toimistossa ja ei muuta kuin turvallista matkaa! Matkaa höystettiin saatesanoin: "akun kenkä on irti, koska hälytin oli huutanut holtittomasti". Asia kunnossa.

Ensi vaikutelma oli hivenen luotaan pois työntävä. Ummehtunut haju ja hyvin kostea ilmasto vallitsivat autossa. Takakontti auki ja akun kenkä kiinni, samalla tuli havaittua voimakas bensahaju takakontissa, siitä lisää myöhemmin. Toiveikkaana takaisin kabiiniin,  lyhyt startti ja V8 heräsi ärjähtäen päiväunilta. Jo tässä vaiheessa oli selvää, että pakoputkesta puuttui jotain tai se oli poikki. Mukava yllätys sen sijaan oli puolillaan ollut bensatankki (myöhemmin selvisi miksi bensaa oli näinkin paljon). 

Tarrat kiinni ja kotia kohti. Tilanne oli vähintäänkin yhtä jännittävä, kuin teinipojalla ensimmäisillä treffeillä. Kaikki oleellinen tuntui kuitenkin pelittävän, vaihteet vaihtuivat siististi ja konekin kävi ihan ok. Uskaltauduin jopa pysähtyä huoltoasemalle kahvin hakuun. Samalla tuli havaittua, että auto kulkee ylväästi keula pystyssä. Nuoriso sanoisi, että stance ei ole ihan kohdillaan. Pikku juttu, helppo korjata.

Kotimatka sujui ilman ongelmia. Kävin vielä iltasella ylpeänä esittelemässä kaverille tuoretta hankintaani. Itse asiassa sehän kuulostaa varsin hyvältä!