Reilu puoli vuotta onkin vierähtänyt edellisestä tekstistä. Päivitetään pikakelauksella kesän tapahtumat niin säilyy jonkunlainen jälki auton historiasta.
Kuten edellisessä päivityksessä mainitsin, kesäkausi olisi talviautoksi hankitulle Range Roverille pääosin levon aikaa. Talven päätteeksi ensimmäisenä toimena purin astinlaudat ja helmojen suojamuovit pois varmistaakseni, ettei talven suola ole tehnyt tuhojaan korjatuissa helmoissa ja toki samalla saisi paikat pestyä ja suojattua. Hitsipillille ei ilmennyt tarvetta, kotelot saivat taas kunnon annoksen kotelosuojaa sisäänsä.
Loppukevään ajelut olivat sujuneet muuten harmittomasti, mutta tällä kertaa etupäästä yksi parkkitutka sanoi itsensä irti. Vaihto oli etupäähänkin puskurin irrotusta vaativa mutta sinänsä nopea homma.
Kesällä auto oli pääosin seisonnassa, mutta pientä ulkoilutusta tuli silloin tällöin tehtyä sopivan tarpeen tullen. Kunnon maastoajokokeet on vieläkin säälittävästi tekemättä, mutta pieneen puukatoksen oikaisuun Range sopi mainiosti.
Kesällä oli hieman aikaa ja motivaatiota pikkupuuhasteluun. Sisustassahan kuskin penkki tuli entrattua jo aiemmin, mutta pelkääjän hieman kulahtanut istuin ja ovipahvi vaati myös siistimistä. Yhden illan askartelulla istuimen status muuttui kulahtaneesta sopivan patinoituneeksi.
Ennen
Tässä välissä oli aika katsastaa auto. Takapäästä toisen alatukivarren puslasta löytyi sanomista, joten nuo uusittiin molemminpuolin.
Kaikesta edellissyksyn vaivannäöstä huolimatta vasemmassa takalokarinkaaressa alkoi ilmetä selkeä korroosiovaurio. Päätin hoidattaa tuon ammattilaisella kuntoon eli nappasin takapuskurin ja sisälokarin pois ja ajoin auton maalarille.
Ruosteet poistettiin, kaari suojattiin myös sisältä kunnolla ja takakylki maalattiin pokkaukseen asti, sävy osui täydellisesti kohdilleen.
Auton maalipinnan kunto muuten ei täsmännyt uusiksi maalatun paneelin kanssa, mustassa maalissa vuosien varrella kertyneet pesunaarmut ja pikkujälket erottuivat aika ikävästi.
Näin ollen ei se auttanut kun pestä auto huolellisesti kera pien- ja raudanpoiston ja savestuksen valmisteluna myllytyshommiin. Onneksi Mujunen ystävällisesti saapui avuksi ja ajoimme auton läpi yhdessä tuumin, Mujunen edellä rotaryllä leikaten ja minä perässä epäkeskolla viimeistellen.
Clarksonin avustuksella maalipintaan saatiin kunnon peilikiilto.
Laitoin autoon vielä keraamisen pinnoitteen, joka ottikin aikansa sekin, kun pinta-alaa oli aivan tarpeeksi siveltäväksi.
25 miestyötunnin urakoinnin jälkeen auto oli valmis ottamaan syksyn vastaan.
Suuret kiitokset Mujuselle yllä olevasta, yksin hinkatessa tuossa olisi palanut aikaa vielä enemmän. Lokakuussa oli aika siirtyä päivittäisliikennöinnissä kesäautoilusta Rangen pariin. Taisi reilu viikko mennäkin sitten mukavasti ennen ensimmäisiä pikkukiusoja:
Jatketaan tästä seuraavassa postauksessa.
Kommentit
Lähetä kommentti