Kuution auton hankinta
Auton etsintä
Mujusen "haaste" talviautokisaan tuli syyskuun puolivälissä. Aikaa siis talveen vielä oli, mutta itsellä oli sovittuna viikon lomareissu syyskuun loppuun ja lisäksi tiedossa oli kolme työmatkaviikkoa lokakuulle ja samaten marraskuulle. Autovalinnan osuttua L322 -koppaiseen Range Roveriin, oli odotettavissa myös hieman korjauspuhteita ennenkuin varsinaisesta talviautoilusta pääsisi nauttimaan.
Asetin tavoitteeksi, että talviautokisailu pääsisi kunnolla alkamaan joulukuun alusta. Niinpä halusin tehdä hankinnan mahdollisimman äkkiä, loka-marraskuussa vähinä Suomen päivinä olisi sitten hoidettava laite siedettävään kuntoon talvea varten. Pikkuvikoja ja uusia esiin tulevia saisi sitten laitella pitkin talvea.
Nettiauton tarjonta syyskuussa oli aika murheellista. L322 -koppaisia Rangeja ei montaa ollut eikä kuvat tai myyntitekstit kovin vakuuttavia monenkaan kohdalla olleet. Yhdestä liikkessä olleesta yksilöstä pyysin kuvat pohjasta ja helmamuovien alta, tämä oli 2009 3,6 diesel. Muoveja eivät sitten jaksaneet raottaa (olisi 5 minuutin homma), mutta alta päin sain kuvat ja niistäkin oli nähtävissä, että helmat olivat aikas mädät. Lisäksi ko. yksilö oli punainen - ei omaan makuun näissä - ja mittaristo sekä ratin namiskat olivat jo facelift -mallia. Huoltohistoriasta ei ollut mitään tietoa. Hinta ei vastannut kuntoa eikä liike ollut halukas tinkimään, antaa siis olla.
Onneksi Nettiautoon ilmestyi sitten yksityiseltä useita tuhansia halvemmalla pyynnillä musta vuoden 2007 yksilö, joka oli hänelle Suomeen tuotu vuonna 2019. Ilmoituksen mukaan huoltoja oli tehty hyvinkin kattavasti eikä vikoja ollut. Kilometrejä oli 17-vuotiaalle kohtuulliset 245 tuhatta, sikälimikäli Saksan historiaan voisi luottaa. Joten soitin kaverille samantien, puhelimessa selvisi että pientä alkavaa ruostetta takakaarissa olisi mutta muuten laite olisi kunnossa. Katsastus oli hoidettu juuri elokuussa ja viimeisin huolto brittiautoihin erikoistuneella pajalla syyskuussa. Tapaaminen saatiin sovittua tulevalle viikonlopulle sunnuntain alkuiltaan.
Kohdeyksilö
Vaimo lähti kuskiksi ja kohteeseen. Perillä odotti ilmoituksen mukainen Range Rover. Monesti autot on kuvissa paremman näköisiä kuin luonnossa, esimerkiksi kiveniskemät ja pienet jäljet kun ei niin näy. Tässä keula olikin todella siisti. Keskusteluissa selvisi, että pieni pusu oli liikennevaloissa tullut, jonka johdosta puskurin ja konepellin maali olikin uutta. Toinen ajovalo oli uusi ja toinen hyväksi kiillotettu. Keularitilä oli samalla kertaa faceliftattu - itse arvostaisin alkuperäistä mutta sopi tuokin. Ulkoasu oli kaikinpuolin ikäisekseen hyvinkin siisti.
Koeajo oli kiintoisa, kun ei kokemuksia Range Rovereista ole kertynyt. Diesel-V8 väänsi hienosti heti tyhjäkäynniltä. Etukäteen olin pelännyt, että suorituskyky ei riittäisi, auto kun painaa yli 2,7 tonnia. Mieleen jäi kuitenkin, että Range Rover eteni vaivattomasti eikä oikein edes houkutellut urheillullisempaan ajoon. Suorituskyky oli täysin riittävä. Auto oli kaikinpuolin jämäkkä, voimansiirto toimi hyvin eikä mitään kolinoita tai kitinöitä tullut esiin. Valinta tuntui talviautoksi sangen hyvältä. Tuulilasissa ei ollut kiveniskuja, kuiteista selvisikin, että sekin oli hiljan uusittu.
Testailin alustan korkeusasetukset, alennusvaihteen ja pääosan varusteita. Vikapuolelle koeajolla löytyi lämpenemättömät etupenkit. Keli oli sen verran lämmin, että webastoa ei saanut testattua - tässä ei ollut kaukosäätöä eikä ajastinta - eli oletin että tuskin se toimii. Hiekan värinen nahkasisusta oli siistissä kunnossa, kuskin penkin reunassa oli pientä kulumaa, mutta ei mitään repeämiä.
Koeajon jälkeen konehuoneesta löytyi melko tyhjä paisuntasäiliö. Nestevuodosta oli maininta myös aiemmassa huoltokuitissa. Auto ei savuttanut ja lämmöt pysyi keskellä - lähdin siis siitä olettamasta että vuotoa jossain oli eikä esim. kansipahvi olisi rikki tai kansi halki. Konehuone näissä on sen verran täynnä kaikkea sälää, että tiirailemalla ei mahdollista vuotopaikkaa päässyt hetkessä näkemään.
Huoltokuitteja olikin niin paksu nippu kirjekuoressa, että en jaksanut kaikkia edes lukea. Koostan listan tänne jossain kohtaa. Mm. kaikki voimansiirron öljyt oli hiljattain vaihdettu, vetarit uusittu eteen ja taakse, ilmapussit eteen, erinäisiä puslia, jarrut eteen ja taakse, kampiakselin stefa, laturi + startti jne. Kaikki huollot ja korjaukset oli hoidettu samalla pajalla. Hyvä.
Renkaat olivat uudet Pirellin All Terrainit alkuperäisvanteilla, myös vararengas oli uusittu. Talvipyöriä ei ollut, mutta näillä pääsisi alkuun.
Nostin myös alustan korkeimpaan asentoon ja könysin pohjaa ihmettelemään. Ei mitään hälyttävää. Takaperän kyljessä oli selvä öljyvuoto. Apurungot olivat kovat, hyvin lievää pintaruostetta vain paikoin. Nuo olisi hoidettavissa. Pahin korroosio olikin odotetusti takakaarien etuosassa ja loppu piilossa helmamuovien alla.
Tilanne oli tuo molemmin puolin. Tässä yksilössä oli alkuperäiset astinlaudat, josta syystä helmamuovien raotus parkkipaikalla ei ihan hetkessä onnistuisi. Eli lähdin siitä, että hitsattavaa tuolla on.
Vartin koeajon ja toisen vartin tutkimusten perusteella totesin, että kaupat voidaan tehdä, tiedostaen korjauslistalle ruosteviat ja nestevuodon, perän stefan, penkinlämppärit sekä luultavasti webaston. Hinta sovittiin kohdalleen sisältäen 1,5 litran limupullollisen hanavettä paisariin ja eikun kotimatkalle.
Kommentit
Lähetä kommentti