Kuution korroosion hoitoa

Syksyisenä lauantaina oli aikaa aloittaa ruosteiden tutkailu. Takakaaret näyttivät selviävän pienellä sipistelyllä, mutta helmoissa muovien alla olisi korjattavaa tiedossa. Mutta kuinka paljon, se selviäisi vasta purkamalla kohteet esiin.

Auto talliin ja ihmettelemään. Nappasin tuosta vasemman takapään tunkinpaikasta kiinni ja sehän putosi lattialle sormivoimin, mukana rapeaa helmaa. Hitsausta olisi siis tiedossa.

Astinlaudat on kiinni helmapalkissa neljällä M6:lla ja runkoaisassa kahdella M8:lla. Kuskin puolella pikkupultteihin pääsee hyvin käsiksi ja maltilla sainkin nuo ehjänä irti.

Toisen M8:n vastakappale päätti sen sijaan lähteä pyörimään mukana runkopalkin sisällä, joten poikki vaan.

Ja astinlauta irti

Pelkääjän puolella ilma-alustan säiliö teki homman hankalammaksi, kun M6:iin ei päässyt kiinni hylsyllä saatika suorassa kulmassa. Mutta onneksi pultit olivat paremmassa kunnossa tällä puolen ja varovasti kitkuttaen ne sieltä lähti.

Tämän jälkeen molemmat M8:t ystävällisesti katkesi ja astinlauta oli irti. Helmamuovit saikin sitten minuutissa napsuteltua irti kiinnikkeistään (pari ruuvia lisäksi irti roiskeläpistä) ja tilannetta pääsi ihastelemaan.

Kieltämättä helmojen takapäät näytti hieman murheelliselta, mutta eipä tuo nyt hirveä yllätys ollut. Seuraavaksi sisälokarit pois, totesin että lokarinkaaret ei uusimista kaipaa, kunnon putsaus, maalaus ja suojaus vaan. Pyöränkotelosta samaten täytyisi pintaruosteet poistella ja maalata. 

Joten ei muuta kun kännykä käteen ja tuosta tilaukseen helmojen takapäät ja tunkin paikat.

Seuraavalla viikolla sain löydettyä tekijän ja sovittiin auton jättö työn alle taas työreissun ajaksi. Ohjeistin tekemään mieluummin kunnolla kuin tiukkaan hintaan. Paketti Briteistä lähti matkaan samantien ja ehtisi juuri sopivasti perille.

Harkitsin hetken astinlautojen kohtaloa. Ruoste kun oli noihinkin hieman iskenyt.

Jotkut tykkää ulkonäöstä ilman astinlautoja. Poisjättäminen vaatisi erimalliset roiskeläpät. Yhtenä optiona on ollut sähköiset astinlaudat, mutta onneksi niitä ei tässä ollut... Totesin kuitenkin, että kun tuommoiset tässä on ollut niin saa olla jatkossakin. Kuskin penkin hyvähkö kunto on lienet osittain askelman ansiota, kukaan tuskin kun joka kerta laskee autoa "access height" -korkeuteen pysäköidessä.

Hyviä noista ei järkevällä työmäärällä saisi, parempikuntoisia tai uusia kun saa netistä tilaamalla kohtuurahalla. No, "vaihdetaan sitten joskus" eli päätin tehdä pienen putsauksen ja maalauksen kuitenkin, mukavampi tuupata nuo sitten takaisin paikoilleen.

Parin viikon päästä hain auton hitsaajalta. Lumi olikin jo marraskuun lopulla maassa - ajokokemuksia tuonnempana - joten auto talliin kuivumaan ja sitten hommiin.

Hitsattu helma näytti tuolta, kuvassa jo tunkin kumi tuupattu kiinni. Sauma ei haittaisi mitään, kun jää piiloon muovin alle.

Pyöränkoteloiden kimpussa vierähti hyväkin tovi. Poistelin pintaruosteet, putsasin kaaren taitoksen takapuolelta myös mahdollisimman hyvin ja maalasin. Lopuksi kotelosuojaa kunnolla.

Kuvassa näkyy tuonne pyöränkotelon etuosaan tuleva kattoluukun vesiputki, eli sadevedet valuu juuri tuonne helman takapäähän. Samaten takaoven tiiviste taittuu lokarin alle asti - ideana ilmeisesti, ettei herrasväen puntit kuraannu - mutta haittapuolena pesemätön tiiviste hieroo sitten maalit lokarista. Tuon lisäksi kun kurapaska asuu muovin ja helman välissä, on lopputulos selvä. 

Pelkääjän puolella samat hommat

Lopuksi laitoin tilaamani uuden U-mallisen kumilistan reippaan rasvan kanssa tuohon koko matkalle kaaren reunaan, ei ainakaan ovi hieroisi suoraan maalia. Täytyy jossain kohtaa katsoa, kerääkö se paskaa väliin eli onko parempi ilman vaiko noin.

Läträsin kotelosuojaa sitten helmat täyteen ja vähän päälekin.

Samaa vauhtia tuli takaluukun sisään ruiskittua luukunreunaa suojaamaan. Muut luukut näissä on alumiinia, mutta takaluukku peltiä ja melkoisen usein samassa kunnossa kuin esim. e39 -farmareissa. Tässä luukunreuna oli virheetön ja saisi pysyäkin semmoisena.

Auton alla runkopalkit saivat hieman maalia päälle ja kotelosuojaa sisälle. Lisäksi askartelin astinlaudoille kiinnitykset noin päin, olisi sitten näppärä irrottaa keväällä alustan ja helmojen välipesua varten.

Sitten helmamuovit paikoilleen, uusia kiinnikkeitä olin hakkinut tarpeellisen määrän

Ja lopuksi astinlaudat paikoilleen

Illan päätteeksi vielä nopea sisustan putsaus remonttipölyistä ja näin auto olikin valmis talvihaasteeseen käyttöönotettavaksi juurikin aikataulussa, lauantaina 30. marraskuuta klo 22:03.