Kuution ensimmäiset ajovaikutelmat

Tässä kohtaa takana oli noin tankillisen verran ajokokemuksia, joten oli sopiva aika tallentaa muistiin ensivaikutelmat Range Roverilla liikennöinnistä.

Itseä kiinnosti eniten, miten L322 vertautuisi taloudessa olleisiin ja oleviin saksalaisiin tuotteisiin hyvässä ja pahassa. Jotain erilaistahan oli haettu, vaikkakin Rangen tässä mallissa moninpaikoin vielä BMW:n kädenjälki näkyykin

Lähdetään ajoasennosta, joka on kuulemma nimeltään "command driving position". Rangessa istutaan korkealla ja melko pystyssä, asento on hyvinkin erilainen kuin esim X5:ssa. Penkin ja suurikokoisen ratin saa säädettyä hyvin kohdalleen ja asento ei vaatinut oikeastaan lainkaan totuttelua, vaan sopii tähän kuin nenä päähän. Ajoasento yhdistettynä suureen ikkunapintalalaan johtaa myös siihen, että auton kulmat näkee hyvin. Eli vaikka Range on kohtalaisen kokoinen, on parkkiruutuihin helppo tähdätä. Ei valittamista.

Ohjaamo on valoisa ja erittäinkin hiljaisen tuntuinen. Moottori kehrää pehmeästi tyhjäkäyntiä eikä onneksi kuulosta kabiiniin dieseliltä, kiihdytettäessä tyylikkään vaimea V8:n sointi on havaittavissa. Edes moottoritienopeuksissa ei tuuli suhise, vaikka aerodynamiikka on mallia tiiliskivi.

Hallintalaitteet on kohdillaan, ergonomiassa näkyy ehkäpä BMW:n kädenjälki. Nappulat on kunnollisen kokoisia ja helposti käytettävissä vaikka hanskat kädessä. Kosketusnäyttöä ei normaaliajossa tarvitse näpelöidä, mutta se tottelee myös hanskakäden reippaita painalluksia tarvittaessa.

No entäpä se tärkein eli ajettavuus? Auto vetää nöyrästi tyhjäkäynniltä asti. 6-pyläläinen loota vaihtaa pehmeästi eikä sinänsä tunnu antiikkiselta nykyisiin ZF:n 8-pykäläisiin verrattuna. Maastossa lyhyellä puolella ajaessa tuossa lienet jopa etunsa, kun samalla vaihteella nopeusalue on laajempi. Mutta tuo testattaisiin tuonnempana. Perusajoon vääntöä ja voimaa on tarpeeksi, toki kone saisi vetää pidemmälle eikä tehoa ole koskaan liikaa.

Alusta on ehkä jopa aavistuksen pintakova tietynlaisissa röykyissä, mutta toisaalta liikennehidasteiden yli voi painaa juuri hidastelematta. Kovaan mutka-ajoon tätä ei ole tehty, massaa on ja painopiste korkealla. Mutta normaaliajossa auto ei kallistele tai nyöki, eikä alustasta välity minkäänlaisia värinöitä. Alusta on itse asiassa täysin henkilöautomainen. 

Olisikin kiintoisaa joskus tuonnempana päästä testaamaan, kuinka näin sivistynyt jousitus toimisi maasto-olosuhteissa, joissa vaatimukset ovat täysin toisenlaisia.

Märällä asfaltilla hieman testailin auton rajoja, vaikka mitään mahtavia kaarrenopeuksia tällä olisi turha hakea. Pidon rajalla ja yli mentäessä oli ilahduttava havaita, että balanssi on kiitettävä, käytös on neutraali. Tässä auttanee hyvä painojakauma (48/52).

Ohjaus on kevyehkö, mutta kuitenkin tuntuma on hyvä. Esimerkiksi vanhemmissa hydaulisin ohjaustehostimin toteutetuissa baijerilaisissa tuntumaa välittyy toki enemmän kuin tässä, mutta sähköisesti tehostetuissa viime vuosien bemareissa merkittävästi vähemmän. Isolla tiellä auto menee suoraan kuin juna eikä vaadi korjailua muuta kuin puuskaisessa sivutuulessa, jonka kyllä huomaa.

L322 on siis mukavuuspainotteinen. Kokonaisuus on laadukas, hiljainen ja jämäkkä. Siinä oikeastaan isoin ero omaan totuttuun muuhun kalustoon: missään määrin urheilullinen tämä ei ole. Ohjaamossa on onneksi sikäli seesteisen rauhallinen olo, että tällä kruisaileekin mieluusti pehmeästi liikoja kiirehtimättä. Tämäntyyppinen kokonaisuus tulisi sopimaan talviautoiluun mainiosti, siihen alustan ja voimanpaketin ominaisuudet vaikuttivat suorastaan erinomasilta.

"Perhaps more than any other of the five generations, the L322 feels like a car you really can live with every day. It's not too big to be useable, but it's wonderfully refined and practical and a terrific long-distance thing, as well as engaging in the countryside, on roads and off. Solid gold." /https://www.topgear.com/car-reviews/range-rover/2001-2012-l322-review